Kesän loppuhuipennus
06.10.2014

Harmaata, kosteaa, kylmää - ilmassa puitten lehtiä, harakka keikkuu pihlajanmarjoja syömässä. Tämän aamun tunnelma lyhyesti. Mutta mielessä on vielä aurinkoinen kesä, viime viikkojen matkailut - niin kotimaassa kuin pikkusen ulkomaallakin - ja kaikki mukavat syystyöt ulkona.

Sadonkorjuuseenkin on päästy, toinenkin luumu ikinä kypsyi ja maistui hyvälle. Amppelitomaatit punastuivat, Pimientos Padron -paprikat on pistelty parempiin suihin öljyssä paistettuina ( ja oli NIIN HYVÄÄ; ihan kuin Espanjassa!). Noita vihreitä paprikoita kasvatan varmasti myös ensi kesänä. Rypäleet ovat vielä ulkona, loppuviikolla kerätään nekin pois ja leikataan viiniköynnös ensi kesän kukinnan varmistamiseksi.

Viikko sitten käväisin muutaman päivän vierailulla Amsterdamissa. Siellä oli vielä shortsikeli ja kukkaloistoa. Tuli hankittua myrkkyliljan sipuleita, tietysti lisää tulppaanin sipuleita ja valko-vihreä- raitainen tyräkki, jolle en ole vielä nimeä löytänyt. Perenna on kuitenkin löytänyt pihalta paikkansa. Samoin kaikki 185 tulppaanin sipulia (ja tietysti rakot kädessä istutuslapiosta!).

Amsterdamissa ihmettelin pientä toria lauantaiaamuna: mikä sienivalikoima myytävänä! Mistä ihmeestä sienet tulevat kun en missään nähnyt minkäänlaista metsää!? Sienet onkin hankittava torilta, kun Hollannissa ei tunneta jokamiehen oikeutta eikä toisen maalle saa mennä keräilemään mitään. Amsterdamia tuli nähtyä niin kävellen, pyöräillen kuin vesitse leppoisalla kanavaristeilyllä. Kaunis kiitos isäntäväelle ihanasta pikku lomasta!

Metsäänkin olen muutaman kerran ehtinyt. Herkkutatit ovat kuivattuina paperikassissa uunin pankolla, sato oli todella hyvä tänä kesänä. Eilen löytyi suppilovahveroita, jotka myös päätyivät kuivuriin. Lampaankäävät paistettiin pihveiksi (ovat kuin herkullista paneroitua paistettua juustoa!). Puolukoita kerättiin sen verran, että voi sanoa puolukassa käyneensä.

Täytyy sanoa, että nyt on ilmassa jonkinasteista kyllästymistä pihatöihin. Tulkoon talvi! Kanat muuttavat tänään talvikotiinsa, mieli on haikea. Mutta kuitenkin kaiken takana on ajatus ensi kesästä - ja sitä varten on vielä tulevien viikkojen aikana tehtävä syyskylvöt. Toivottavasti tänä vuonna talvi todellakin tulee. Viime syksyn lämpimissä syyskylvöt itivät jo marras- joulukuussa, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä, vaikka tammikuussa katselin säälien uusia taimia harson alla.

Eilen pihalla töitäni seurasi koko ajan punarinta. Höyhenet pörrössä se hyppeli ja nokki maasta jotakin suuhunsa. Missä lienee punarinnan talvikoti, ymmärtäisi nyt ajoissa lähteä lämpimään! Tiaiset (?) ovat valmistaneet talvipesää, kun toiseen siniseen linnunpönttöön on muutaman päivän ajan kuljetettu talvisisustustarpeita. Laitoin koirankarvoja (joita Rambo on runsain mitoin luovuttanut käyttööni!) tarjolle, jos vaikka karvapesässä olisi leppoisaa ja lämmintä talvella levätä.

Nyt kanarouvat laatikkoon ja nokat kohti talvityöpaikkoja!

Kommentoi
 
footer