Kyllä mun kelpaa...
11.08.2014
kun olen päässyt mustikkametsään ja sieneen. Mustikkapaikalla oli omistajaansa odottava pipo, joka on ehkä jäänyt mättäälle viime syksynä ja talvehtinut hyvin. Pipon teksti osui aivan nappiin ja oivalsin, että asiat ovat hyvällä tolalla!
Töitä on riittänyt niin päätyössä ihmisten hoitajana kuin pihapiirissä puutarhatöissä. Kaikenväriset kirvat ovat edelleen kiusana, härmät täplittävät kasveja ja kuivuus ja auringon paahde työllistävät kastelijaa. Toisaalta kukkivat kärhöt, syysleimut ja lukuisat muut ihanuudet palkitsevat ahkeran hoitamisen ja kastelemisen.
Kanat ovat osaltaan auttaneet torjuntatöissä iltaisilla vapaakävelyillään poimimalla parempiin suihin niin normietanat kuin lehtokotilotkin. Uskomatonta kuinka näppärästi kana ottaa kiinni nokallaan nurmikosta lentoon lähtevät hyönteiset ja kaivaa heinän seasta kaikki toukat ja madot, jotka ovat kanan suurta herkkua. Ja kaiken ahkeroinnin päälle tuottavat munan päivässä ruokapöytään. Suosittelen lämpimästi näitä pikku apulaisia joka taloon!
Rambo-koirasta tuli tänään sienikoira. Olimme ensimmäisen kerran metsässä kantarellejä etsimässä. Kevään aikana on harjoiteltu kantarellin hajua sisätiloissa ja Rambo oivalsi metsässä nopeasti mitä pitää etsiä ja palkkionameja kului runsaasti sitä mukaa, kun sieniä heinien seasta löytyi. Saaliin laatu ei ole kaksinen kuivuudesta johtuen, mutta pääasia, että jotakin löytyi. Onneksi on pitkä ja toivottavasti sopivan sateinen syksy edessä, niin että pääsemme harjoittelemaan uuden harrastuksen parissa. 
Satoisia päiviä niin puutarhassa kuin metsissäkin! 
Kommentoi
 
footer